Ne helpoimmat keinot – miksi ne tuntuvat vaikealta? (Osa 1/5)

Olen yrittänyt järjestää Maapalloamme auttavia keinoja niiden vaikeusasteen mukaan. Tarkoituksenani on näyttää, kuinka helppoa voi olla auttaa merkittävästi. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että toimintojen helppous tai vaikeus riippuu täysin yksilöstä. Tunteet ja opitut tavat ohjaavat meitä ja jotkin ideat saattavat aiheuttaa meissä suurta vastustusta tai närkästystä ilman, että edes tiedämme miksi. Ehkä jo lapsuudessa oppimamme arvot ja uskomusmaailmamme ovat muutosta vastaan, tai ehdotukset saavat meidät tuntemaan itsemme jollain lailla uhatuksi: ”On epäreilua, jos joudun toimimaan näin”, ”Miksi minä, jos eivät muutkaan?”, ”Minulla on oikeus toimia näin!”.

Päätin siis luoda ainoastaan oman TOP5 listani mielestäni yksinkertaisimmista tarjolla olevista ympäristöteoista. Näitä ovat: Kulutuksen vähentäminen, Kompostointi, Kierrätys, Muovin välttäminen ja Kasvisruokavalio. Matkustaminen ja kuljetustoiminta eivät ole listalla, koska niihin emme voi välttämättä vaikuttaa täysin itsenäisesti. On alueita – ja maita – joissa ei ole mahdollista juurikaan käyttää joukkoliikennettä, saati pyöräillä tai kävellä infrastruktuurin tai turvallisuusuhkien vuoksi. 

Kulutuksen vähentäminen: Edellinen englanninkielinen postaukseni käsitteli kulutusta ja kulutustottumuksia. Niistä nipistäminen on hyvinkin suoraviivainen mahdollisuus suojella Maata – mitä vähemmän kulutamme, sen vähemmän tarvitaan tuotantoa, kuljetusta ja jätteen käsittelyä. Kulutusta vähentämällä raaka-aineiden tarve laskee (eli luonnonvarojen riistokulutus vähenee) ja päästöt pienenevät.

Me tarvitsemme tuotteita, palveluita ja välttämättömyystarvikkeita, mutta myös huvia ja nautintoa – toiset meistä enemmän ja toiset vähemmän. Suurin osa meistä kykenisi helposti vähentämään ainakin ei-välttämättömyystarvikkeiden määrää ja voisimme myös harkita tarkemmin välttämättömien hyödykkeiden laatua ja materiaaleja. 

• Me kaikki tarvitsemme ravintoa mutta kuinka paljon hankkimistamme ruoka-aineksista tai aterioista heitämme roskiin (tai toivon mukaan syötämme eläimille tai kompostoimme)?
• Vaatteet ovat käytännössä välttämättömyys. Ostammeko pikamuotia vai pyrimmekö hankkimaan kestäviä ja kauemmin kelpaavia tuotteita? Voisimmeko vaihtaa vaatteita ystävien kesken ja lahjoitammeko väärän kokoiset tai ei enää niin kiinnostavat vaatekappaleet eteenpäin? Jotkut meistä käyvät kirpputoreilla, ja hankkivat vaatteensa jo valmiiksi käytettyinä. Kuinka monta paria kenkiä yksi ihminen tarvitsee? Miksi?
• Entäpä sitten lelut lapsiperheissä? Ne on vieläpä valitettavan usein valmistettu muovista. Kuinka paljon leluja lapsi tarvitsee? Mietin tätä lähes päivittäin yrittäessäni organisoida lastenhuonetta ja estää sen sisällön leviämistä muihin huoneisiin. (Tässä välissä mietin jälleen Marie Kondoa ja hänen metodejaan.)
• Kuinka paljon kulutamme vettä? Onko meidän välttämätöntä ottaa pitkiä kuumia suihkuja mukavuutemme vuoksi? Entäpä sähkönkulutus, lämmitys ja ilmastointi? Voisiko niitä optimoida tarkemmin?

Miksi ajatus kulutuksen vähentämisestä voi sitten tuntua todella hankalalta tai vastenmieliseltä, vaikka se on melko suoraviivaista ja hyvin perusteltua? Miksi me valitsemme kuluttaa liikaa? On mahdollista, että jotkut meistä ovat kokeneet köyhyyttä tai peräti eläneet pula-ajan. Sen seurauksena sitten kun se on mahdollista, hankimme yli tarpeellisen ja valmistaudumme pahan päivän varalle. Ehkä opimme jo lapsuudessamme hamstraamaan tarvikkeita, ruokaa ja ”omaisuutta”?

Kauniiden, uusien tai jännittävien asioiden hankkiminen voi olla hyvinkin tyydyttävää. Joillekin ihmisille ostaminen on muodostunut jopa addiktioksi. Shoppailemme palkitaksemme tai lohduttaaksemme itseämme, tai vain koska olemme iloisia tai meillä ei ole muuta tekemistä. Hemmottelemme läheisiämme ostamalla heille tavaroita – näytämme siten, että välitämme. Markkinoijat puolestaan tietävät, kuinka ajatus säästämisestä ostoksen yhteydessä motivoi hankkimaan lisää. Joten, jos tarjolla on ”enemmän halvemmalla”, siihen on helppo tarttua vaikka ”enempää” ei tarvittaisikaan. Välillä kuulen ihmisten perustelevan kulutusta sillä, että raha täytyy pitää liikkeessä. Totta, talous täytyy pitää pyörimässä mutta voisimmeko ajatella tekevämme sen jollain lailla kestävämmällä ja luontoystävällisemmällä tavalla?

Mitä ajattelet tästä? Voisitko vähentää kulutustasi ja ostaa vähemmän hyödykkeitä? Voisitko tehdä sen asuinkustannuksien kuten sähkön ja veden kohdalla vai ainoastaan ostoskäyttäytymiselläsi? Mitä hyötyisit siitä tai mitä mahdollisesti menettäisit? Millaisia ajatuksia ja tunteita sinussa herää, jos joku pyytää sinua tarkkailemaan kulutustottumuksiasi ja ehkäpä vähentämään niitä? Kaikki tuntemukset ovat mahdollisia; ärtymys, suru, innostuneisuus, helpotus ja välinpitämättömyys. Ehkäpä kulutuksen vähentäminen, se kaikista yksinkertaisin vaihtoehto, olisi sinulle mahdollisuus auttaa planeettaamme ja keino omalta osaltasi varmistaa, että tulevilla sukupolvilla on planeetta, jolla elää elämäänsä?

Alkuperäinen blogi englanniksi on löydettävissä täältä

_{Featured picture: Ria Sopala Pixabaystä}